Tänä iltana sataa vettä, ja katot kiiltävät sotkuisen taivaan alla. Kattoja on yhtä paljon kuin katuja, yhtä paljon kuin ikkunoita, unelmia ja onnettomia rakkaustarinoita. Ja niistä jokainen on omanlaisensa, erilainen kuin kaikki muut.
- Toi ote on kuvassa näkyvästä Poutasen kirjasta. Ra-kas-tan sen sanoja, ne on hurjan lohduttomia, surullisia, ja silti täynnä elämää. Välillä ahdistaa, mutta haluun vaan jatkaa lukemista. En tiedä vielä miten se loppuu, haluan vaan kuulla tän kirjan jokaisen kuiskauksen ja miettiä mitä ne tarkottaa. Tätä mä rakastan lukemisessa. Toi ote myös siks, että se kuvastaa tätä päivää, koska satoi vettä ja kävelin alppilan risteileviä katuja ja seurasin sivusta maailman menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti