Kello näyttää kahtakymmentäyhdeksää yli kolmea (yöllä), istun sängyllä ja mietin onkohan kukaan muu näissä taloissa hereillä. Talojen ikkunat on ainakin pimeinä, eikä ulkonakaan liiku ketään. The Middle Eastin blood on paras biisi tähän hetkeen, tai oikeestaan melkein mihin vaan. Onneks bongasin sen yhen leffan lopputeksteistä (teen tätä usein), voin kuunnella sen monta kertaa putkeen ja rakastan sitä aina yhtä paljon. Ps. katoin äsken A lot like love:n ja vaikka se oli vähän kliseinen, itkin koska se oli superhyvä ja Amanda Peet ihana.
Oon yrittäny kirjottaa tänne nyt monena päivänä tekstiä - mikään ei tunnu hyvältä. Viime yönä kun taas kerran en saanut unta puol neljältä, kirjotin ton mun puhelimeen ja ajattelin että ehkä huomenna julkasen sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti