no mä tuhlaan tuhlaan tuhlaan kaikki pois

Mä en edes osaa kertoa miten suuren muutoksen oon tehnyt itessäni viimesen kuukauden aikana. Kauhean moni ei varmaan nää tätä ulospäin, koska muutos on tapahtunu lähinnä mun ajattelutavassa, mut olin enemmän kun ilonen kun mun isä huomioi tän viimeks kun siellä olin.
Musta tuntuu että oon yks iso klisee, mut tää on mun kohdalla oikeesti toiminu mainiosti ja vaikka oon ollut aina vähän alakuloon taipuva ihminen ja mun menneisyyden kummitukset (etenkin viime talvi/kevät) huomioiden oon ihan oikeesti ylpeä itestäni. Oon alkanu ajattelemaan positiivisesti, lopettamaan turhista asioista valittamisen ja hymyilemään paljon enemmän ilman aihettakin. Vaikka mulla on oikeesti tällä hetkellä tooosi tylsä elämänvaihe menossa ja tuntuu turhauttavalta, oon melkein kaiket päivät kotona ja kaikki kaverit ties missä joten olo on välillä vähän yksinäinenkin, niin oon silti aika onnellinen. Tuntuu että oisin jotenki puhdistunu sisäisesti, mikä voi oikeestaan olla tottakin koska voihan se olla et oon päästäny pahoista energioista irti ja antanu mun täyttyä positiivisella energialla. Nää on vähän niinku 'uskonasioita', joten monet varmasti kelaa että puhun ihan höpöjä, mutta tältä musta tuntuu. Ja mun äiti joka tykkää tulkita unia (mä henk.koht en tähän oikeestaan usko mutta sopi tähän kontekstiin nyt) selitti just mun yhdestä unesta sen tarkottavan että mulla on suuret voimavarat.

Niinkun selitinkin niin mun elämässä ei oikeestaan tapahdu yhtään mitään nyt, nään välillä jotain ystäviä ja käyn jossain mutta ei oikeen oo mitään jännittävää kirjotettavaa tänne. Oon alkanut hirveeks yökukkujaks ja ennen käytin tälläset ajat synkistelyyn miten kaikki on pielessä mut nyt mua vähän naurattaa ajatus, että hymyilen yöt läpeensä täällä itsekseni koska ulkona on täydellisen rapsakka lenkkeilysää, kattojen päälle ilmestyy kuuraa ja jotkut taiteilijat osaa luoda niin hienoja sanomia biisejensä taakse että oksat pois. Yks päivä olin menossa tapaamaan mun kaveria ja olin kattonut aikataulut väärin joten olin myöhässä, huonot vaatteet päällä ja jotenkin huono fiilis kun jouduin lähtemään hirveellä kiireellä juosten bussiin joka ei tullutkaan, niin bussissa istuessani mä vaan väkisin aloin hymyilemään, kuuntelin kivan biisin ja katsoin ihmisten yrmyilmeitä joka vahvisti sitä vaan että pitäis hymyillä enemmän. Toi kaikki autto mua ja bussimatkan jälkeen mulla oli hyvä mieli. Välillä musta ihan tuntuu etten tiedä mihin laittaisin sen kaiken ilon, koska mulla ei oo mitään isompia asioita mistä ees iloitsen tai ketään kenen kanssa sitä jakaa. Ei tää tietenkään tarkota sitä etten olis koskaan ärsyyntyny tai huonolla päällä, mut sillonkin yleensä sit kunnon syystä.

Tää nyt on melko turha ja pitkä jaaritteleva postaus, mut halusin vaan kertoo miltä musta tuntuu. Musta on tullut elämästä inspiroitunut ja paljon positiivisempi ihminen ja toivoisin niin paljon että edes joku inspiroituis ehkä jopa musta tai ajattelis bussimatkalla että vitsi kiva kun toi hymyilee vaikka muut istuu ympärillä yrmeinä :-)