tuntui että rakastuin maailmaan syvemmin ja syvemmin hetki hetkeltä - aurinko porotti niskaan kun heiluin keikalla silmät ummessa kädet kohti taivasta, laiva meni aivan lavan vierestä, kaikki huusi, ystävät otti kädestä ja hymyili aidommin kun koskaan ja sain tanssia jalat rakoille lempibiisien tahtiin. Ilta-aurinko oli kauneinta ja yhdeltätoista oli vielä valoisampaa kuin aiemmin koko kesänä.
Nyt ei lähde ääntä mutta on paljon musiikkia joilla on entistä enemmän tarkoitusta mun elämässä, biisuja jotka kuulostaa entistä paremmalta kun tiedän miltä ne kuulostaa livenä ja tuhansien ihmisten laulamana yleisössä. Ja usvainen pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti