viihdyn hyvin, pidän mun asuinalueesta joka on täynnä söpöjä rivitaloja, hienoja omakotitaloja ja vanhat brittiherrat hymyilee mulle kun ne kävelee ohi. Noin 250 metrin päässä mun talosta on laidun jossa on niitä söpöistä söpöimpiä karvasia poneja.
Rakastan sitä faktaa että asun yhessä maailman metropoleista, kaukana kotoa. Oon kai vähän levoton sielu enkä viihdy kotona kauaa, mutta se on okei koska ei mua siellä mikään pidättelekkään. Haluun tuntee maailman pauhun ja löytää kaikkea uutta johon rakastua päätä pahkaa. Kokea.
(Paitsi eilen ekaa kertaa meinas vähän itkettää kun ajattelin mun omia karvapalleroita, iskää&äitiä ja parhaimpia ystäviä. Mutta ei ne mee sieltä mihinkään, eihän?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti