Vuosi 2014.
Kun yritin muistella alkuvuotta niin en keksinyt mitään hirveän jännittävää. Mutta sellaista kai elämä on, ei aina mitään elokuvaa. Päivät kuluu ohi ja niistä huomaamattaan tulee kuukausia. Selasin sitten tän blogin postauksia viime vuoden (!!) ajalta ja niissä oli kiva sävy. En ollut enää maassa niinkun edellisinä vuosina, nautin pienistä arjen asioista. Tein töitä kivassa paikassa ja pidin mun työkavereista. Ja halvoista kirjoista ja neuleista. Oon 100% neule&kirjapinoihminen, kyllä. Olin yksin hartwall areenalla yhen bändin keikalla. En päässyt kouluun johon hain muttei oikeestaan haitannut. Adoptoin meidän kotiin toisen kissun, Maisa on rakkaus. Kesällä kävin ruisrockissa ja näin huippubändejä ja olin tosi onnellinen. Viiniä meni luultavasti aiempia vuosia enemmän.
Yhessä mun postauksessa kirjoitin mun arjesta näin; "Annan kai viinin vähän liian usein viedä mut mukanaan niihin onnentäyteisiin öihin ja teen liian vähän mitään tärkeää. Pukeudun pelkkään mustaan mut mieliala on parempi kun aikoihin. Ehkä näitä asioita just ajattelen kun tulevaisuudessa mietin mun nuoruutta, tai sitten jotain aivan muuta eikä sillä oo oikeestaan mitään merkitystä. Kaikki on ihan okei muttei oo mitään erikoista"
Toisaalta. Syksyllä ihan super extempore tulin tänne Lontooseen, tapasin uusia ihmisiä ja tein jänniä juttuja. Paljon paljon uutta: uusi koti, työpaikka ja ihmissuhteet. Uusia vaatteita ja uudet hiukset. Uudet kuviot kokonaan. Näin on hyvä olla, sain viettää joulua kotosuomessa rakkaiden ihmisten kanssa ja mun kolme viikkoa kadoksissa ollut 16-vuotias kissavanhus tuli kotiin ja nyt oon taas takasin Lontoossa. Tänne tuleminen oli ehdottomasti vuoden 2014 kohokohta ja paras päätös. Oon käynyt täällä elokuvissa parin viime kuukauden aikana enemmän ku suomessa varmaan kahtena edellisenä vuonna yhteensä. Oon pubeillut ja elänyt enemmän kun koskaan. Tuntenut olevani oikeesti elossa.
Mitähän tänä vuonna tulee tapahtumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti