Aika hemmetin päräyttävä reissu. Haluaisin taas kertoa mut tuntuu ettei sanat riitä mihinkään ja pilaa vaan kaiken. Mun pää on ton matkan osalta yks avautumaton sumppu onnellisia hetkiä ja miljoona uutta asiaa, ja luulen että tarvin vuoden sulatellakseni kaikkea sitä ja antaa hienoille asioille aikaa. Ehkä se vaan johtuu siitä, että tykkään pohtia asioita liikaa enkä haluis päästää yhtäkään asiaa liukumaan unohduksiin.
Laitan lisää näitä kuvia joskus taas kun tuntuu siltä.
ps. Oon onnellinen että sain viettää isänpäivän parhaan isän kanssa jota rakastan maailman ääriin tai yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti