marraskuu.

Haluaisin kirjoittaa hienoja sanoja elämästä ja kuinka olen sisäistänyt uusia asioita.
Haluaisin ihmetellä mihin tämä vuosi on kulunut ja kertoa kuinka paljon odotan joulua. En kuitenkaan osaa tehdä sitä joten lukekaa kirjoja.

Tänä marraskuuna en aio vaipua samaan kun viime vuonna, aion tehdä kivoja asioita ja ehkä marraskuu on pian ohi ennen kuin huomaankaan. Rakastan syksyä mutta marraskuu on liian synkkä ja aikaa tulee vietettyä ihan liikaa kotona.

Mulla ei ole nyt töitä, parhain kaveri on reppureissaamassa melkein jouluun asti ja ulkona on sysipimeetä jo iltapäivästä mutta toisaalta, oon niin onnellinen mun kavereiden puolesta, reppureissaajien ja uuteen - ikiomaan - kämppään muuttaneiden, ja onnellistuttaa koska löysin 'vahingossa' kaverin lähtemään keikalle mun kanssa (olin jo luopunut toivosta). Mulla on myös hyviä kirjoja varauksessa tylsiä syyspäiviä varten. Kaiken lisäks mulla on paljon ihania muistoja aurinkoisesta euroopasta ja hienoista hetkistä, esimerkiks kun heitin varpaat kohti taivasta pariisin nurmikolla ja nautin elämästä.

päätin matkalla alkaa elää enemmän ja sain samat vibat eilen katsoessani Oli aikakin -elokuvan. Tykkäsin tosta elokuvasta, menkää ihmeessä kattomaan. Hymyilyttää. (ihan yhtä paljon kun tossa kuvassakin, jolloin sain kolmen viikon odotuksen jälkeen nutellakermavaahtoletun)